Quenyan

Japanese chinin rotumääritelmä Kennelliiton sivuilla

Ikivanhojen asiakirjojen perusteella oletetaan, että Japanin hovi sai vuonna 732 rodun esi-isät lahjoituksena Korean hallitsijoilta. Japanese chinejä arvostettiin suuresti ja niitä sai omistaa vain keisarillisen hovin jäsenet. Japanese chinin varastamisesta tuomittiin kuolemanrangaistukseen. Myöhemmin rotua kasvatettiin temppeleissä. Aikoinaan rodusta yritettiin kehittää kissamaista ja kerrotaan myös, että koirille juotettiin sakea, jotta koirista saataisiin jalostettua pienikokoisia. Vuonna 1613 brittikapteeni vei yhden chinin Englantiin ja kaksisataa vuotta myöhemmin Yhdysvaltain laivaston kommodori vei useita yksilöitä Yhdysvaltoihin. Niistä kaksi lahjoitettiin Englannin kuningattarelle. 1800-luvun lopusta alkaen japanese chinit olivat yläluokan naisten suosimia sylikoiria. Suomeen ensimmäiset chinit tulivat 1930-luvulla.

Japanese chin on siro, pyöreäpäinen ja rungoltaan neliömäinen koira, jolla on silkkinen turkki. Chinin liikkeet ovat tyylikkäät, ylväät ja kevyet. Luonteeltaan ne ovat iloisia, lempeitä ja ystävällisiä. Jotkut yksilöt ovat välinpitämättömiä vieraita ihmisiä kohtaan, mutta japanese chinin ei tulisi koskaan olla arka tai aggressiivinen. Chinit kiintyvät vahvasti omistajaansa ja rotu onkin ihanteellinen seurakoira.

Turkki on pitkää muualla paitsi koiran naamassa ja turkki vaatiikin säännöllistä hoitoa. Selän päällä kannetussa hännässä sekä korvissa, kaulassa ja reisissä on runsaat hapsut. Sallitut värit ovat valkoinen mustin tai punaisin merkein. Kuono on lyhyt ja leveä, mutta sierainten tulee olla hyvin avoimet. Silmät ovat suuret, mutta ne eivät saa olla liioitellut.